Historiikki: Patsaat

Rantsilaan on tehty lukuisia patsaita, joiden synnyssä Rantsila-seuralla on ollut ratkaiseva rooli. Uljas Sandelsin ratsastajapatsas (1989) seisoo paadella keskellä kylää Suomen sodan tapahtumista muistuttamassa. Sen valkoista rypyläpintaa on käyty salaa yön pimeinä tunteina tekemässä — tekijöillä kun oli taiteellisia erimielisyyksiä sileän pinnan sopivuudesta. Elsa Punkerin muistomerkki on pystytetty kirjaston eteen. Kotiseutuihmiselle osuvasti se on valmistettu myllynkivistä.

Kyläkeskuksen patsaista Lukeva poika kertoo 1800-luvun kesävieraasta, josta tuli maankuulu vaikuttaja. Hän oli muuan J.V. Snellman. Raivaaja-patsas on kunnianosoitus esivanhemmille ja heidän työlleen samoin kuin kirnuava nainen ja kylväjä viljavakkoineen. Myös Mansikki-lehmä ja Helmikki-vasikka viestittävät juuristamme. Seuratoimintaa kunnioittaa joutsenpatsas, koululaitosta aapiskukko, liikuntaperinteitä juokseva Suomi-neito ja kotiseudun luontoa hirvipatsas, joka on aitoudellaan hätkähdyttänyt monia autoilijoita.

Rantsilassa patsaat koristavat myös yksityisiä pihoja, ja onpa niitä sydänmaassa metsän keskelläkin: isonvihan vainoissa tapetun kappalaisen Jacobus Forbuksen surmapaikalla Pelkoperän erämaassa seisoo muistokivi kuparilaattoineen (1990). Patsaista on tehty kuva-arkisto. Albumi on arvoisellaan paikalla kirjaston kotiseutukokoelmassa.

  

  

© 2013 Rantsila-seura